Että valitan vaan. Ehkäpä olen kiittämätön, kärsimätön ja kaikkea muutakin. Mutta mulla on paha olo. Ei puhettakaan raskauden hehkumisesta tai käsittämättömästä onnesta. Flunssakin on iskemässä vaikka olen syönyt kilokaupalla c-vitamiinia. Onnekseni en ole oksentanut, mutta iltapäivät ovat varsinkin hankalia, kun yritän pitää ällötystäni jonkinlaisessa kurissa.
Tiedän, tiedän. Normaaliahan tämä on. Eikä edes paha. Joillakin on vielä kammottavampaa. Ja suurimmalla osalla menee ohitse viikkoon 15 mennessä. Kiitti, mutta siihen on vielä 6viikkoa. Henkisesti tämä on ihan yhtä rankkaa kuin fyysisestikin. Kun on tottunut siihen, että pystyy tekemään monia asioita ja edes jollain tasolla hallitsemaan kroppaansa, niin tilanne on uusi ja pelottava. Kun ei pysty edes oikein ajattelemaan aina mitään tulevaa, vaan on keskityttävä pelkästään tähän hetkeen ja oksetukseen.
Eikä minusta ole sankariodottajaksi, joka ääneti ja kiitollisena raskaudestaan, vain tyynesti odottelee ja madonnamaisesti hymyilee.
Ja nyt minä lähden tästä valittamasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti