Anyone?

Käypiköhän täällä kukaan kun päivitystahtikin on niin hidas mulla nykyisin? No, kirjoittelempa silti uusimpia kuulumisia...

Eli aikaa on kulunut edellisestä päivityksestä jonnin verran ja syynä siihen on se, että nyt on ollut vähän uusioperhekuvioon liittyvää kriisiä päällä. Ponnistus on vienyt voimia, aikaa, hermoja ja mielenterveyttä ehkä saavillisen verran, mutta toivottavasti on jo suurimmaksi osaksi ohitse. Eipä tässä ole pelkkiä syyllisiä tai syyttömiä vaan kommunikointiongelmia, ymmärtämättömyyttä ja käsittelemättömiä tunteita. Ja aina kun joutuu pelkäämään oman lapsensa menettämisen puolesta, tunteetkin kasvavat aika suuriksi verrattuna sitten todellisuuteen.

Tästä oppineena, toivoisin että olisi mahdollisuus myös 'avioehtoon' lasten kohdalla, joka velvoittaisi eron tullessa. Siinä sovittaisiin jo lapsen syntyessä tapaamiset, huoltajuudet yms. eikä siihen olisi kummallakaan nokan koputtamista. Eikä edes kyseessä ole epäluottamuslause suhteen kestävyyttä kohtaan vaan ihan järkevä teko -niin monta ns.selväpäistä naista/miestä olen nähnyt menevän eron keskellä niiiiin sekaisin, että eipä siinä lapsen oikeudet aina valitettavasti tule mieleen. Lapsi ei ole omaisuutta mutta sillä lyöminen on helpompaa kuin millään kupilla tai kipolla toisen niin halutessa. Nih!

Mutta se niistä oman navan ulkopuolisista ongelmista. Ensimmäisiä liikkeitä on tuntunut jo n.viikon ajan. Eivät ne kyllä mitään perhosen siiven iskuja ole vaan tyyppi lataa tulemaan ihan kunnolla. Enemmänkin väittäisin että ihan kunnon möyrintää ja volttien heittämistä siellä tapahtuu kuin mitään hentoiluja. Tänään olisi menossa jo (vasta) 17+4, joka tuntuu naurettavan pieneltä määrältä. Tosin lohduttaudun sillä, että parin viikon päästä ollaan puolivälissä. Mutta kärsivällisyys ei ole muutenkaan ollut mun parhaimpia ominaisuuksia joten eipä ole nytkään. Ostin parit odotusfarkut Huuto.netin kautta mutta näyttivät hieman pieniltä. En ole vielä uskaltautunut kokeilemaan niitä ettei menisi koko päivä pilalle jos ei sovikaan.

Muutoin olen voinut ihan hyvin. Pientä yskää on ollut mutta muutoin ihan jees.

Ja olen luvannut itselleni, että ensimmäiset vauvanvaatteet ostan rakenneultran jälkeen. Ja sehän oli 10.3.

Piukkenemista

Huomenna alkaisi 17 viikko. Viime yönä piti pyytää miestä hieromaan hieman selkää, kun vatsa oli hieman piukeana. Tunnetta on vaikea selittää, mutta vatsani on hieman arka ja ikäänkuin sisältäpäin kipeä. Sitä ei siedä painella tai puskea vaan sen pitää antaa olla aika tavalla rauhassa. Myös joissakin asennoissa oleminen on jo vaikeaa- selällään jalat ihan suorassa alkaa olla jo liian hankalaa. Luulisin, että ihan normaaleja tuntemuksiahan nämä ovat.

Muutoin ei mitään uutta raportoitavaa. Paitsi sitä odottelua.

Tänään kävin neuvolassa kuuntelemassa ekan kerran sydänäänet. Ja ensimmäistä kertaa tämä tuntui oikeasti todelliselta. Ultrahan nyt oli mitä oli ;) itse uskon mieluummin kuulohavaintoon kuin johonkin ihmeelliseen mustavalkoiseen kuvahässäkkään telkkariruudulla :D

Syke oli 140 ja äidin hemoglobiini myös. Neuvolan täti arveli, että ei ehkä tarvitse rautaan turvautua, koska on edelleen noin korkealla. Painoa oli tullut 200g lisää (!), mutta sain vain kehuja kun ei sen enempää. Itse väitän, että johtui sukkahousuista sekä villapaidasta tuo lisäys.

Kirjastosta olen nyt kantanut selkä vääränä kirjoja raskaudesta ja nyt myös äitiydestä. Aikaisessahan minä noiden kanssa olen, mutta jostain syystä nyt tuntuu kiinnostavalta. Ja havahduin tietysti myös siihen asiaan, että omaa äitiä ei enää ole jolta kysyä eikä kukaan täällä asuvista ystävistäkään ole vielä vauvaa saanut. Olen hieman huolestunut siitä, tulenko jäämään sosiaalisen tyhjiöön vähitellen? No, kai sen näkee sitten myöhemmin....