Alle 100!!!

Nyt mennään jo sitten alle sadassa! Ja vastahan tässä pähkäiltiin puolivälin tuskia ja nyt jo pitäisi kohta alkaa miettimään jotain muuta...Eli viikkoja on 25+6.

Vatsa on jo isohko ja neuvolan käyrien mukaan mennään ylärajojen yläpuolella. Paino on noussut noussut n.4-5kg ja vatsassa on erittäin vilkas asukki. Muuten olen voinut hyvin lukuunottamatta häntäluun kipeytymistä sekä erittäin suurta motivaatiopulaa töissä :( Häntäluunihan on turtunut istumisesta ja nyt kun vatsaakin alkaa olla, se haittaa oikeasti olemista. Kun ottaa huomioon että istun päivittäin bussissa reilun tunnin ja töissä vielä sen normaalin, niin liekö tuo ihmekään?Tällä viikolla olen sitten sairaslomalla ja yritän saada asiaa jotenkuten kuntoon - toisinsanoen teen töitä kotisohvalta käsin. Motivaatio-ongelma taas on...hmmm...se vaan nyt on. Ei kiinnosta, huvita, ei vaan nappaa. Ja kun pomokin on höystänyt asiaa kertomalla, että minuun ei panosteta koska jään äitiyslomalle, eipä itseänikään kiinnosta panostaa yritykseen (kyse oli siis siitä, ketkä osallistuvat yhteen ammattitapahtumaan toukokuun alussa). Siis onhan tuo periaatteessa ihan fine, että en sinne mene, mutta tarvitseeko sitä sanoa ääneen?

Sijainen sen sijaan on jo löynyt ja aloittaa toukokuun lopussa. Yhteistä aikaa meille jää noin kuukausi ja veikkaan, että asia kiinnostaa minua noin vajaan viikon :) Tottakai minuakin pelottaa se, että minut tullaan noin vaan korvaamaan nuoremmalla, innostuneemmalla, paremmalla työntekijällä ja kun olen palaamassa, päädynkin suurinpiirtein hänen assarikseen. No, sen näkee sitten.

Vauvalle on hankkimatta käytännössä ihan kaikki. Ei ole vaunuja (joiden hankkiminen on lievästi sanottuna ahdistavaa kaikkien hilavitkuttimien takia), ei hoitopöytää, ei yhtään mitään. Mutta vielä ei ole kiire :) Eihän?

Ja pelottavinta on kuitenkin se, että minusta on tulossa äiti. Jo pelkkään sanaan latautuu niin paljon asioita, että en edes ala sitä vielä tässä purkamaan....