Hiphei! Huonohkoon olooni sekä närästyksen, olen keksinyt helpotuskonstin. Kivennäisvesi! Sitä lipitänkin nyt sitten melkein koko ajan,jotta etominen ei saisi valtaa. Yksi päivä/ilta mennyt siis paremmin tällä metodilla ja nyt yritetään toista putkeen :)
Myös se, että eilen vietettiin pelkkää lepopäivää, helpotti suuresti. Tänään voisin ehkä jaksaa jopa tehdä jotain hyödyllistä täällä. Tahi sitten en.
Ja tiistaina neuvola. Tuosta varhaisultrasta sainkin jo kommentteja. Rahasta ei nyt ole kysymys, vaan lähinnä siitä, että en halua antaa pelolle valtaa. Niinkaun kuin ei ole toisin osoitettu, omasta mielestäni olen raskaana ja kaikki on hyvin. Minulle kun siitä tulisi jatkuva epäilyksen kierre, joka jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi. Ja sitten saisin ollakin jokaisen risauksen jälkeen ultrassa ja ties missä. Sellainen minä vaan olen ja sen kanssa pitää nyt opetella olemaan.
Masu on sen sijaan liiankin iso mielestäni näille viikoille. Ehkäpä sieltä on tulossa kuutoset tai jotain? Tai sitten olen vaan syönyt liikaa? Eikä se suklaa maistu vieläkään. Mitähän teen koko jouluajan, jos en saa suklaata alas?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Turvotus, ystävämme. :) Se saa massun näyttämään heti alkuunsa "raskaalta", kunnes vaihtuu vauvamassuksi!
Ihanan rento asenne sulla on tuohon raskauteen. Ihailtavaa! Miksi todellakaan mennä ultraan, jos ei ole syytä?!
Minun lääkärini puhui "hormonien turvottamasta vatsasta":) Hyvä perustelu sille ylimääräiselle muutamalle kilolle jotka ovat syntyneet tässä hiljattain:)
Enkä tarkoittanut tuputtaa ultraan vaan ihan vaan sitä että jos joku epäilyttää niin voi varmistaa asian. Huomio sanalla "voi". Pianhan sinulla onkin jo neuvola!
Eikö kivennäisveden hiilihapot aiheuta sulle yhtään ilmavaivoja? Meikäläinen on kuin pierutynnyri ollut viime viikot:)
No ilmeisesti mulla on tosi tehokkaat hormonit, jotka turvottaa :D
RK: Neuvola on tosiaan jo huomenna, mutta tuskin siellä tehdään mitään erikoisempaa. Jutellaan ja kysellään, mutta eipä varmaan edes kopeloida. Ja hiilihapot ei aiheuta mulle ilmavaivoja, vaan ne tulevat yläkautta ylös. Mies kiitteleekin mua miehekkäistä röyhtäisyistä nykyisin :)
Ja kyllähän mä sinne ultraan juoksen, jos pienintäkään epäilyä syntyy tästä puuhasta.
Hei,
jos sua vielä sitten ensimmäisen ultran jälkeen kalvaa ajatus siitä, että onko siellä masussa ketään elossa, niin suosittelen lämpimästi kotidoppleria. Me hankittiin sellainen, ja täytyy kyllä sanoa, että oli todellakin hintansa väärti viikoilla 11-18 (ennen kuin aloin tuntemaan vauvan potkuja). Tuota 11 viikkoa ennen ääniä tosin ei sa kuulumaan, tosin sekin on yksilöllistä, jotkut saavat jo sitä ennen, jotkut sen jälkeen.
Nythän (olen viikolla 26) potkuja tuntuu monta kertaa päivässä, joten doppleria ei siinä mielessä enää tarvitse. Tosin olen joskus kuunnellut sydänääniä nytkin, jos tuntuu, ettei vauvasta ole kuulunut mitään koko päivänä.
Tietysti voi olla, että kuulut niihin onnellisiin, jotka eivät osaa huolehtia liikoja, mutta ainakin meille doppler oli todella hyödyllinen. Tuli aina kiva mieli kun kuuli, että vio, siellä sen toisen sydän sykkii :)
Onnea odotukselle!
terv. veeruska
Lähetä kommentti