Raskausviikkoja olisi nyt 5+jotain. Eli ollaan todella alussa ;) Opettelen käyttämään noita erilaisia laskureita ja kiekkoja, sillä ovathan ne ainakin mielenkiintoisia...

Olen ylpeä itsestäni ja miehestäni. Tähän saakka (eli siis kokonaiset 4,5 päivää ;) ) olemme suhtautuneet raskauteeni positiivisesti, suht huolettomasti ja huumorintajuisesti. Jos tämä olisi tapahtunut vaikkapa 3 vuotta sitten, olisin tässä kohden jo ihan varmasti hälyytystilassa, tarkistanut keskenmenotilastot yms yms yms. Nyt tiedostan tottakai että kaikki on vielä mahdollista, mutta en anna sen päästä vallalle. Eli terapia on tehnyt todellakin tehtävänsä minun kohdallani - ainakin tämän pienen asian suhteen :) Minä uskon siihen, että raskaus on yksi luonnollisimmista asioista; sillä tavallahan tähän maailmaan kaikki ovat tulleet. Tottakai pystyn itse vaikuttamaan omaan vointiini ja vähentämään sikiön vahingoittumismahdollisuuksia. Mutta tästä asiasta en pysty itse päättämään muutoin. Ja se on tavallaan vapauttavaakin.

Asiasta on nyt erityisesti mies leperrellyt tutuilleen ja vastaanotto on ollut aika mielenkiintoista. Kaikkihan me ollaan jo +30v, joten uskoisin ,että kaikilla on asia käynyt jollain tavalla mielessä. Siksipä suhtautuminen meidän uutiseemme kertookin enemmän heistä kun mistään muusta. Miksi ei voi vain yksinkertaisesti onnitella ja pitää ne mölyt mahassaan? Miksi pitää alkaa kertomaan siitä, kuinka itse on hämmentynyt/yllättynyt/järkyttynyt? Ja kuinka omissa suunnitelmissa ei ole lapset koskaan/ehkä vasta 3vuoden päästä.

Meidän tehtävämme ei olisi perustella tätä asiaa vaan toivoisimme tottakai että läheisemme olisivat onnellisia puolestamme. Joo, joidenkin mielestä asiat menevät 'väärinpäin', koska emme ole naimisissa tai kihloissa. Yhdessä olemme asuneet n.9kkta. Alkutaipaleemme suhteessa on ollut hieman kivikkoinen kummankin omista ongelmista johtuen. Mutta olemme kumpikin olleet pitkässä parisuhteessa tätä ennen, naimisissakin. Eikä se taannut parisuhteen kestämistä, onnellisuutta tai oikeastaan mitään muutakaan. Joten kiitos, olemme varmoja/onnellisia/tyytyväisiä/. Eikä tämä raskaus ollut vahinko.

Ja mitä tulee vointiin, niin saatan sittenkin selvitä tästä flunssasta! Eilinen ilta oli hieman hankala, kun syöminen venyi tosi pitkälle ja kerkesi tulla jo oikeasti paha olo :( Eli muistiin itselle, että pitää muistaa syödä säännöllisesti.