torstai 27. marraskuuta 2008

Vahvasti flunssainen

Kammottava flunssa jatkuu ja jatkuu.

Kerron tähän alkuun myös kammotukset eli sen, että olen syönyt mielialalääkitystä, joka nyt ajetaan alas huippunopeasti. Olen myös käynyt terapiassa 2 viimeistä vuotta ja kolmannen vuoden hakemusta ollaan juuri laittamassa eteenpäin. Taustalla siis masennusta ja lääkärin mukaan 'vaativa persoonallisuus' :) Oma oloni onkin sen vuoksi hieman outo, kun osa olotilasta johtuu lääkityksen lopettamisesta ja osa flunssasta. Raskausoireista en sen sijaan osaa sanoa yhtään mitään. Mitä taas tulee masennukseeni, niin uskon sen olevan taaksejäänyttä elämää. Omassa elämässäni tapahtui vaan liian paljon liian isoja asioita, jotta olisin pystynyt niitä vajavaisilla taidoillani käsittelemään. Siihen tarvitsin tukea ja sitä olen myös saanut.

Tänään olen kuitenkin ehtinyt sairasvuoteellani pohtimaan monenlaisia asioita:
- Aiheutanko minä lapselleni samankaltaisia 'ongelmia' kuin oma äitisuhteeni on aikaansaanut minulle?
- Onko sairaalassa kunnollinen ilmastointi heinäkuussa?
- Milloin kerron isälleni? Entäpä puolison isälle? Entäs 5v tyttärellensä? Tai hänen äidilleen?
- Mistä saadaan varamummo? Yhtään elossa olevaa luomumummoa kun ei ole.
- Paljonko voi niistää ilman että aivot alkavat tulemaan ulos myös?

Ja neuvolaa yritin varata, mutta neuvolan täti oli sairaslomalla. Höh.

2 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Hei! Löysin tänne eilen sattumalta. Olemme aika samassa tilanteessa, paitsi että minä olen juuri joutunut lopettamaan terapiani.

Ihan samoja asioita minä olen miettinyt pitkään. Uskon että terapiassa sinä(kin) opit ymmärtämään itseäsi ja elämääsi ja sitä kautta pystyt tekemään lapsestasikin onnellisen!

Mun blogini :http://katariinaparantuu.blogsome.com

Mariia kirjoitti...

Kiitos vierailusta :) Olen kyllä seurannut blogiasi jo ennenkin ja mukava että eksyit tänne.

Uskon, että terapia on kohdallani jo toiminut - niinkuin varmasti sinunkin. Toki nyt kun on täysin uusi tilanne edessä, miettii sitä monia asioita. Mutta jotenkin jaksan itse ainakin vielä uskoa siihen, että kaikki järjestyy parhain päin.Enkä onnekseni vielä osaa edes pelätä niin kamalasti sitä millainen äiti tulen olemaan. Minä kun olen raskaana enkä ole ihan vielä varma miten se liittyy vauvan saamiseen :D