Tänään kävin neuvolassa kuuntelemassa ekan kerran sydänäänet. Ja ensimmäistä kertaa tämä tuntui oikeasti todelliselta. Ultrahan nyt oli mitä oli ;) itse uskon mieluummin kuulohavaintoon kuin johonkin ihmeelliseen mustavalkoiseen kuvahässäkkään telkkariruudulla :D

Syke oli 140 ja äidin hemoglobiini myös. Neuvolan täti arveli, että ei ehkä tarvitse rautaan turvautua, koska on edelleen noin korkealla. Painoa oli tullut 200g lisää (!), mutta sain vain kehuja kun ei sen enempää. Itse väitän, että johtui sukkahousuista sekä villapaidasta tuo lisäys.

Kirjastosta olen nyt kantanut selkä vääränä kirjoja raskaudesta ja nyt myös äitiydestä. Aikaisessahan minä noiden kanssa olen, mutta jostain syystä nyt tuntuu kiinnostavalta. Ja havahduin tietysti myös siihen asiaan, että omaa äitiä ei enää ole jolta kysyä eikä kukaan täällä asuvista ystävistäkään ole vielä vauvaa saanut. Olen hieman huolestunut siitä, tulenko jäämään sosiaalisen tyhjiöön vähitellen? No, kai sen näkee sitten myöhemmin....